Hopeasavi on materiaali, jolla korun voi tehdä kotona ilman juotoskolvia, valimoa tai kultasepän verstasta. Metallisavikorujen valmistus sopii helmitöistä ja korunteosta kiinnostuneelle, joka haluaa siirtyä valmiiden osien kokoamisesta omiin, alusta asti muotoiltuihin hopeakoruihin. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten hopeasavi toimii, mitä tarvikkeita aloittamiseen tarvitaan, miten poltto onnistuu kotona ja mitkä virheet maksavat aloittelijalle eniten.
Hyöty on konkreettinen. Jo ensimmäisenä iltana voi syntyä riipus, jonka pinnassa on oman lehden, pitsin tai sormenjäljen kuvio, ja joka polton jälkeen on oikeaa hopeaa.
Mitä hopeasavi oikeastaan on
Hopeasavi on sekoitus erittäin hienoa hopeajauhetta, vettä ja orgaanista sideainetta. Sitä muotoillaan kuin muovailuvahaa. Poltossa sideaine palaa pois ja hopeahiukkaset sintraantuvat eli sulautuvat yhtenäiseksi metalliksi.
Markkinoilla on kaksi tunnettua tuoteperhettä: japanilaisen Aida Chemicalin Art Clay Silver ja Mitsubishi Materialsin PMC (Precious Metal Clay). Molemmista on useita versioita, kuten Art Clay Silver 650 ja PMC3, jotka sintraantuvat matalassa lämpötilassa. Lisäksi on tarjolla pastaa, ruiskumassaa ja paperimaista arkkimassaa yksityiskohtia ja liitoksia varten.
Hopean lisäksi myydään kupari- ja pronssisavea. Ne ovat selvästi edullisempia, mutta niiden poltto on vaativampaa, koska ne pitää polttaa uunissa aktiivihiilen sisällä hapettumisen estämiseksi.
Myytti: metallisavikoru ei ole ”oikeaa” hopeaa
Yleinen väärinkäsitys on, että savesta tehty koru olisi jonkinlaista hopeapinnoitettua tai seostettua materiaalia. Asia on päinvastoin. Poltettu hopeasavi on 99,9-prosenttista puhdasta hopeaa, kun taas tavallinen sterlinghopea on 92,5-prosenttista.
Puhtaalla hopealla on silti varjopuolensa. Se on pehmeämpää kuin sterling, ja sintrattuun metalliin jää pientä huokoisuutta. Ohut sormus voi siksi vääntyä arkikäytössä, ja liian ohueksi kaulitut riipuksen reunat taipuvat. Rakenne kannattaa siis mitoittaa vähän tukevammaksi kuin valmiissa kaupan sterlinghopeakorussa.
Tarvikkeet ja hintataso aloittajalle
Hopeasaven hinta seuraa hopean maailmanmarkkinahintaa, ja se on noussut viime vuosina selvästi. Pieni 7-10 gramman pakkaus riittää 2-4 pieneen riipukseen tai korvakorupariin. Hinta kannattaa tarkistaa ostohetkellä, koska se voi muuttua jopa kuukausien sisällä. Kuparisavea saa murto-osalla tästä hinnasta, joten se sopii hyvin harjoitteluun.
Perusvälineisiin ei tarvita kalliita erikoistyökaluja:
- teflon- tai muovialusta ja pieni akryylikaulin
- pelikortteja tai paksuusohjaimia tasaisen paksuuden kaulimiseen
- tekstuurilevyjä, leikkurit ja kynsiviila tai hiomasienet kuivan kappaleen viimeistelyyn
- butaanipolttimen ja tulenkestävän alustan (keraaminen kuitulevy tai kuivuri-/tiililevy)
- messinki- tai teräsharjan, kiillotuspuikon ja pinsetit
Valmiin korun viimeistelyyn tarvitaan lisäksi tavallisia korunteon työkaluja, joista lisää artikkelissa pihdit, vasara ja taivutin. Käytännössä aloituspaketti ilman savea maksaa noin 40-90 €, ja suurin kertaostos on poltin.
Hopeasavea ja sen tarvikkeita löytyy käsityökaupoista, jotka ovat erikoistuneet koruntekoon ja helmitöihin. Lankakaupat ja kangasliikkeet eivät näitä yleensä myy, ja lasten askarteluliikkeiden valikoima jää muovailumassoihin.
Metallisavikorujen valmistus vaihe vaiheelta
Ammattilainen aloittaa käsistään. Kämmeniin ja työkaluihin sivellään ohut kerros oliiviöljyä tai erityistä käsibalsamia, ettei savi tartu. Pakkauksesta otetaan vain se määrä, jota tarvitaan heti, ja loput kääritään tiiviisti muoviin. Hopeasavi kuivuu huoneilmassa nopeasti, usein jo 10-15 minuutissa.
Savi kaulitaan esimerkiksi neljän pelikortin paksuiseksi, mikä vastaa noin millimetriä. Kuvio painetaan pintaan, ja muoto leikataan. Ripustusreikä tehdään nyt, ei myöhemmin.
Kappaleen pitää kuivua täysin. Huoneenlämmössä siihen menee 24 tuntia, hiustenkuivaajalla tai lämpölevyllä 10-30 minuuttia. Kokenut tekijä testaa kuivuuden asettamalla kappaleen peilin tai lasin päälle: jos lasiin tiivistyy huurua, kappaleessa on vielä kosteutta.
Kuivaa kappaletta kutsutaan raakakappaleeksi. Se on haurasta kuin kuivattu keksi, mutta helppo viimeistellä. Reunat hiotaan ja epätasaisuudet korjataan pastalla ennen polttoa, koska poltettua hopeaa on paljon työläämpää hioa.
Poltto kotona: poltin vai uuni
Matalan lämpötilan hopeasavet voi polttaa butaanipolttimella. Kappale asetetaan tulenkestävälle alustalle hämärässä tilassa. Ensin sideaine palaa pienellä liekillä, minkä jälkeen kappaletta kuumennetaan, kunnes se hehkuu tasaisen lohenoranssina. Hehkua ylläpidetään valmistajan ohjeen mukaan, tyypillisesti noin 2-5 minuuttia. Liian kirkas, valkeaksi muuttuva hehku tarkoittaa, että hopea on sulamassa.
Polttimella on rajansa. Se sopii korkeintaan noin 25-gramman kappaleisiin, eikä sillä voi polttaa kupari- tai pronssisavea. Isommat kappaleet, sormukset ja monikerroksiset työt kannattaa polttaa koeuunissa, jossa lämpötila pysyy tasaisena esimerkiksi 650-800 asteessa. Pitkä poltto tuottaa lujemman metallin.
Oman uunin hankinta ei ole välttämätöntä. Kansalaisopistoilla ja Taito-keskuksilla on usein keramiikkauuneja, ja metallisavikursseja järjestetään sekä Helsingissä, Tampereella että monella pienemmällä paikkakunnalla. Jos uunin hankinta houkuttelee, perusasiat löytyvät artikkelista sähkö- ja kaasu-uunit kotikäyttöön.
Polton jälkeen hopea näyttää valkoiselta ja himmeältä. Messinkiharja nostaa esiin satiinipinnan, ja kiillotuspuikolla korostetaan reunat. Rikkimaksalla saa tummennettua kuvion syvennykset niin, että tekstuuri erottuu.
Yleisimmät virheet ja miten ne vältetään
Kutistumisen unohtaminen. Hopeasavi kutistuu poltossa noin 8-15 prosenttia laadusta riippuen. Sormus tehdään siksi 2-3 kokoa suuremmaksi, tai käytetään erityistä sormusmittasarjaa, joka huomioi kutistuman. Muuten valmis sormus jää pikkurilliin.
Kosteana polttaminen. Kappaleen sisään jäänyt vesi höyrystyy ja aiheuttaa kuplia tai halkeamia. Tätä ei voi korjata polton jälkeen, ja kalliin saven menettäminen on aloittelijan katkerin läksy.
Väärä kivi ja liian ohut rakenne. Laboratoriossa kasvatetut zirkoniat ja synteettiset korundit kestävät polton, mutta useimmat luonnonkivet, kuten turkoosi tai helmet, eivät. Ne kiinnitetään vasta jälkikäteen. Alle millimetrin paksuiset osat myös katkeavat helposti käytössä.
Ketjuun ja lukkoon kannattaa käyttää vähintään yhtä laadukasta metallia kuin itse riipukseen. Vinkkejä löytyy artikkelista korulukkojen tyypit ja kestävyys.
Metallisavi osana suomalaista käsityöperinnettä
Suomalaisen korumuotoilun luonnonaiheet, kuten jäkälän, sammaleen ja kuusenkerkkien muodot, sopivat hopeasaveen poikkeuksellisen hyvin. Metsäretkeltä poimitun lehden suonet siirtyvät hopeaan tarkasti. Moni tekeekin ensimmäiset työnsä lahjaksi, ja syksyn ja talven pimeät illat ovat ilmiselvää aikaa näpertelyyn ennen joulumyyjäisiä.
Kädentaidot-messuilla Tampereella on vuosittain ollut näytteilleasettajia, joilta voi kysyä neuvoja ja ostaa tarvikkeita kerralla. Jos aiot myydä hopeakoruja, selvitä ensin Tukesin ohjeet jalometallituotteiden leimaamisesta, sillä myyntiin tulevia hopeatuotteita koskevat erityissäännöt.
UKK
Tarvitaanko hopeasaven polttamiseen uuni?
Ei välttämättä. Matalan lämpötilan hopeasavet, kuten Art Clay Silver 650 ja PMC3, voi polttaa butaanipolttimella, kun kappale painaa alle noin 25 grammaa. Sormukset, isot kappaleet sekä kupari- ja pronssisavi vaativat uunin.
Kuinka kestävä hopeasavesta tehty koru on?
Oikein poltettu ja riittävän paksu koru kestää normaalia käyttöä vuosia. Puhdas hopea on kuitenkin pehmeämpää kuin sterlinghopea, joten ohuet osat ja sormukset kannattaa tehdä vähintään 1-1,5 millimetrin paksuisiksi ja polttaa uunissa pidempään.
Voiko kuivunutta hopeasavea käyttää uudelleen?
Voi. Polttamattomat kuivat palat ja hiontapöly kerätään talteen, ja niistä voi tehdä vedellä uutta pastaa. Poltettua hopeaa voi kierrättää metallina kultasepän tai jalometallien ostajan kautta.
Ensimmäinen projekti kannattaa pitää pienenä
Hopeasavi palkitsee kärsivällisyyden. Ensimmäiseksi työksi sopii yksinkertainen, noin 1,5 millimetrin paksuinen riipus, jossa on painettu tekstuuri ja reilun kokoinen ripustusreikä. Harjoittele muotoilua ja polttoa ensin kuparisavella tai pienellä 7 gramman pakkauksella. Kun kuivaus, kutistuma ja hehkun väri ovat tuttuja, siirtyminen sormuksiin ja kivillä koristeltuihin töihin onnistuu ilman kalliita epäonnistumisia.