Käsityöharrastuksen säilytys kotona alkaa tuottaa päänvaivaa yleensä samassa vaiheessa: tarvikkeita on kertynyt kolmeen kaappiin ja keittiön laatikkoon, eikä kukaan muista, missä 4 mm:n kristallihelmet ovat. Tässä artikkelissa käydään läpi, miten käsityötarvikkeet kannattaa järjestää ja millaisiin laatikoihin ne sopivat, jotta materiaalit säilyvät käyttökelpoisina ja aikaa jää itse tekemiselle. Hyvin järjestetty säilytys säästää rahaa, koska kotona jo olevaa tavaraa ei tule ostettua uudelleen.
Suomessa käsityöharrastus vilkastuu lokakuussa, kun illat pimenevät ja tekeminen siirtyy sisälle. Juuri silloin näkee, toimiiko säilytys. Ennen joulumyyjäisiä ja lahjakäsitöiden kiireitä kannattaa järjestellä tarvikkeet kerran kunnolla.
Mistä käsityötarvikkeiden säilytys kannattaa aloittaa
Kokenut harrastaja aloittaa inventaariosta, ei laatikoiden ostamisesta. Kaikki tarvikkeet kootaan yhteen paikkaan ja lajitellaan käsityölajeittain: helmityöt ja korunteko, keramiikka, kynttilän- ja saippuanvalmistus, maalaustarvikkeet, paperitaide. Vasta sen jälkeen näkee, paljonko tilaa tarvitaan ja millaista.
Lajittelussa selviää usein, että puolet tavarasta liittyy keskeneräisiin projekteihin. Niille kannattaa varata omat laatikot, joihin projektin kaikki osat menevät yhdessä: ohje, materiaalit ja muistilappu siitä, mihin työ jäi. Jos uusia projekteja aloitetaan usein, apua löytyy käsityöprojektin materiaalin ja aikataulun suunnittelusta, koska selkeä suunnitelma estää turhien tarvikkeiden kertymisen jo etukäteen.
Kankaat ja langat ovat oma lukunsa. Ne vievät eniten tilaa ja tarvitsevat omanlaisensa säilytyksen, joten neulojan lankavarasto on syytä pitää erillään helmi- ja savitarvikkeista.
Materiaalikohtaiset säilytysvaatimukset
Materiaalit eivät kaikki kestä samoja olosuhteita. Sama autotallin hylly, jolla mosaiikkilasi säilyy hyvin, voi pilata akryylivärit yhdessä talvessa.
Akryylivärit ja lasitteet eivät kestä pakkasta. Jäätyminen muuttaa akryylivärin koostumuksen rakeiseksi tai kumimaiseksi, eikä sitä saa enää korjattua. Nestemäiset lasitteet voivat jäätyessään erottua ja paakkuuntua. Lämmittämättömät varastot, vintit ja ulkovarastot ovat siksi poissuljettuja marraskuusta maaliskuuhun, kun kyse on vesipohjaisista tuotteista. Säilytä värituubit pystyssä korkki ylöspäin, niin pigmentti ja sideaine eivät erotu tuubin suulle. Laadukkaat värit kestävät pidempään, ja niiden eroja on käsitelty tarkemmin artikkelissa akryylivärien valinnasta.
Savimassa tarvitsee ilmatiiviin säilytyksen. Avattu savipakkaus kääritään tiukasti muoviin ja laitetaan kannelliseen sankoon. Kostea pyyhe pussin sisällä pitää massan työstettävänä viikkoja.
Kynttilävaha ja tuoksuöljyt tarvitsevat viileän ja pimeän paikan. Soijavaha voi suorassa auringonvalossa kellastua ja mehiläisvahan pinnalle voi muodostua vaaleaa härmettä. Härmä on vaaratonta ja häviää sulattaessa. Tuoksuöljyt säilyvät parhaiten tummissa lasipulloissa, ei ohuissa muovipulloissa.
Melt and pour -saippuamassa imee kosteutta ilmasta, ja sen pinnalle tiivistyy glyseriinihikeä. Massa ja valmiit saippuat kääritään tuorekelmuun heti, kun ne ovat jähmettyneet.
Huovutusvilla on vaatekoin herkkua. Puhdas ja kuiva villa säilyy kannellisessa muovilaatikossa tai tiiviisti suljetussa puuvillapussissa. Kosteaa villaa ei pidä sulkea muoviin.
Laatikot ja järjestelmät eri käsityölajeille
Helmet ovat säilytyksen vaikein laji, koska koko ja väri vaihtelevat loputtomasti. Toimiva ratkaisu ovat läpinäkyvät lokerorasiat, joissa väliseinät voi siirtää. Kalastustarvikeliikkeiden vieherasiat ovat tähän erinomaisia ja usein edullisempia kuin askartelukaupan vastaavat, tyypillisesti 5-15 € kappaleelta. Pienimmät siemenhelmet, esimerkiksi Miyukin ja Tohon koot 11/0 ja 15/0, kannattaa pitää pienissä kierrekorkkiputkissa, koska kevyimmät helmet hyppäävät lokeron väliseinän yli, jos rasia kallistuu.
Jokaiseen lokeroon tai putkeen merkitään helmen koko, materiaali ja ostopaikka. Kun sama sävy tarvitaan puoli vuotta myöhemmin, merkintä säästää paljon etsimistä. Helmien kokoluokitukset ja materiaalit on selitetty artikkelissa helmien valinnasta korunvalmistukseen.
Hopeoidut ja hopeiset korutarvikkeet, kuten korulukot ja välikappaleet, tummuvat ilman vaikutuksesta. Ne säilyvät kirkkaina minigrip-pusseissa, joihin lisätään tummumista estävä liuska. Liuskoja myydään koruntekijöille muutaman euron pakkauksissa.
Paperit ja kartongit säilytetään vaakatasossa tai pystyssä tukevassa kotelossa, ei koskaan rullalla tai nojaamassa. Scrapbook-papereille (30,5 × 30,5 cm) on omat kotelonsa, ja A4-kartongeille käyvät tavalliset arkistolaatikot. Siveltimet kuivataan aina vaakatasossa, ja säilytykseen ne laitetaan purkkiin karvat ylöspäin. Märkä sivellin karvat ylöspäin valuttaa vettä holkin sisään ja hajottaa liimauksen.
Moni suomalainen harrastaja ratkaisee monilajisen harrastuksen pyörillä kulkevalla säilytysvaunulla. IKEAn Råskog on suosittu, koska se kulkee keittiön pöydän viereen ja takaisin nurkkaan. Matalalaatikkoinen lipasto, kuten IKEAn Alex, sopii helmille ja paperitaiteelle, koska matalista laatikoista näkee kaiken yhdellä silmäyksellä.
Yleisimmät virheet kotisäilytyksessä
Ensimmäinen virhe on laatikoiden ostaminen ennen lajittelua. Kauniit yhteensopivat rasiat houkuttelevat, mutta jos niiden koko ei vastaa tarvetta, puolet niistä jää tyhjiksi ja puolet ylitäyttyy.
Toinen virhe on säilyttää kaikki läpinäkymättömissä laatikoissa ilman merkintöjä. Kun sisältöä ei näe, sitä ei käytetä. Läpinäkymättömät laatikot sopivat vain valolle herkille materiaaleille, kuten värjätylle huovutusvillalle ja papereille, jotka haalistuvat ikkunan lähellä jo yhden kesän aikana.
Kolmas virhe on sijoittaa vesipohjaiset tuotteet ja vahat samaan paikkaan. Lattialämmityksen päällä tai patterin vieressä vaha pehmenee ja akryylit kuivuvat tuubeihin, ja kylmässä eteisvarastossa ne jäätyvät.
Myytti: kuivunut savi on pilalla
Moni aloittelija heittää kivikovaksi kuivuneen savipaketin roskiin. Polttamaton savi on kuitenkin täysin kierrätettävissä. Kuivunut massa murskataan, liotetaan vedessä vuorokauden ajan, ja liete kaadetaan kipsilevylle tai puuvillakankaan päälle, kunnes se on taas työstettävää. Sama koskee dreijauksen leikkuujätteitä: keramiikkapajoissa ne kerätään omaan sankoonsa juuri tätä varten.
Poikkeus on poltettu savi. Kun esine on käynyt polttouunissa edes raakapolton, kemiallinen muutos on pysyvä, eikä massaa saa enää liotettua takaisin.
Kestävä säilytys ja kierrätys
Säilytykseen ei tarvitse ostaa kaikkea uutena. Lasiset hillopurkit sopivat helmille ja nappeille, kenkälaatikot projektikansioiksi ja muovinen ruoka-astia savitöiden työkaluille. Kirpputoreilta löytyy usein vanhoja konttorilipastoja ja ruuvikaappeja, joiden pienet laatikot sopivat korutarvikkeille täydellisesti.
Taito-keskusten kursseilla ja Kädentaidot-messuilla Tampereella näkee usein, miten kokeneet tekijät kuljettavat tarvikkeitaan. Tekijät suosivat siellä käytännöllisiä ja kestäviä ratkaisuja enemmän kuin kauniita esittelylaatikoita. Säilytyksen järjestäminen voi muuten itsessään olla rauhoittavaa puuhaa. Sen hyöty näkyy, kun seuraavan illan työhön pääsee kiinni viidessä minuutissa.
UKK
Voiko huovutusvillaa säilyttää ilmatiiviissä muovilaatikossa?
Voi, kunhan villa on puhdasta ja täysin kuivaa. Tiivis kansi estää vaatekoita pääsemästä villaan. Jos koita epäillään jo valmiiksi, villa pakastetaan muovipussissa vähintään kolmen vuorokauden ajan -18 °C:ssa ennen laatikkoon laittamista.
Kuinka kauan avattu akryylivärituubi säilyy?
Huolellisesti suljettuna ja huoneenlämmössä säilytettynä tuubi pysyy käyttökelpoisena useita vuosia. Kierteisiin kuivunut väri pyyhitään pois ennen korkin sulkemista, jotta korkki sulkeutuu tiiviisti.
Mikä on paras säilytysratkaisu pienessä asunnossa?
Yksi pyörillä kulkeva vaunu tai matalalaatikkoinen lipasto, johon kootaan käytössä olevat tarvikkeet. Harvemmin tarvittavat materiaalit siirretään merkittyihin laatikoihin kaapin ylähyllylle tai sängyn alle.
Viimeinen vinkki ennen järjestelyä
Järjestelmä toimii vain, jos se on helpompi pitää yllä kuin sotkea. Käytä tavaroille paikkoja, joihin ne on helppo palauttaa: avoimia laatikoita, selkeitä merkintöjä ja projektikohtaisia rasioita. Käy varasto läpi kerran vuodessa, esimerkiksi syksyllä ennen pimeän kauden alkua, ja anna tarpeettomat tarvikkeet käsityökerhoille tai koulujen käsityöluokille.