Kotona dreijattu kahvimuki tai itse lasitettu salaattikulho tuntuu erityiseltä, mutta ennen ensimmäistä käyttökertaa kannattaa selvittää lasitteiden elintarviketurvallisuus astioissa. Lasite voi näyttää kauniilta ja kestävältä ja silti päästää ruokaan metalleja, jos se on valittu, levitetty tai poltettu väärin. Tämä artikkeli on keramiikan harrastajalle, joka haluaa tehdä käyttöastioita. Siinä käydään läpi, mitä merkinnät oikeasti tarkoittavat, miksi poltto ratkaisee paljon ja milloin oman astian voi turvallisesti ottaa keittiökäyttöön.
Mitä elintarviketurvallinen lasite tarkoittaa käytännössä
Elintarviketurvallinen lasite on poltettuna niin vakaa, ettei siitä liukene ruokaan haitallisia määriä metalleja. EU:ssa keraamisia elintarvikekontaktimateriaaleja koskee direktiivi 84/500/ETY. Se asettaa raja-arvot lyijyn ja kadmiumin liukenemiselle, ja liukenemista testataan 4-prosenttisella etikkahapolla 24 tunnin ajan. Suomessa valvonnasta vastaavat Ruokavirasto ja kuntien elintarvikevalvonta.
Tärkein asia on tämä: turvallisuus koskee valmista, poltettua pintaa, ei purkissa olevaa lasitetta. Valmistaja voi vain luvata, että sen lasite täyttää vaatimukset, kun se poltetaan ohjeen mukaisessa lämpötilassa ja ohjeen mukaisen paksuisena. Kun lopputulos syntyy omassa uunissa, vastuu siirtyy tekijälle.
Kemiallisesti kestävä lasite ei myöskään yksin riitä. Astian pinnan pitää olla ehjä, sileä ja helppo puhdistaa. Rakeinen mattapinta tai hiushalkeamien verkosto kerää bakteereita, vaikkei siitä liukenisi grammaakaan lyijyä.
Lyijytön ei tarkoita automaattisesti turvallista
Yleisin harhaluulo on, että lyijytön lasite sopii aina ruoka-astiaan. Lähes kaikki harrastajille myytävät lasitteet ovat nykyään lyijyttömiä, mutta osa niistä sisältää värimetalleja kuten kuparia, mangaania, kobolttia, nikkeliä tai bariumia. Huonosti sulaessaan lasite voi päästää niitä happamaan ruokaan.
Kuparia sisältävät vihreät ja turkoosit lasitteet ovat tästä tunnettu esimerkki. Kupari lisää myös muiden aineiden liukoisuutta, ja kirkas vihreä pinta voi tummua tai muuttua sameaksi muutaman kuukauden etikkakurkkujen tai sitrusmehujen säilytyksen jälkeen. Vahvasti mangaanilla sävytetyt ruskeat ja metallinhohtoiset lasitteet ovat samassa ryhmässä.
Toinen yleinen sekaannus liittyy amerikkalaisten lasitteiden AP-merkintään (esimerkiksi Amaco ja Mayco). AP tarkoittaa, että materiaali on myrkytön käsitellä taideharrastuksessa. Se ei kerro mitään poltetun pinnan sopivuudesta ruoka-astiaan. Ruoka-astioihin sopivuus ilmoitetaan erikseen, esimerkiksi merkinnällä ”food safe” tai saksalaisilla Botz-lasitteilla sanalla ”lebensmittelecht”, ja aina tietyssä polttolämpötilassa.
Poltto ratkaisee enemmän kuin purkin etiketti
Vajaasti poltettu lasite ei ole ehtinyt sulaa yhtenäiseksi lasiksi, joten liukenevat aineet jäävät heikosti sitoutuneiksi. Jos lasitteen ohjeessa lukee 1220-1250 °C ja oma uuni käy oikeasti vain 1190 asteeseen, etiketin lupaus ei enää päde. Kodin sähköuunien vastukset kuluvat ajan myötä, ja ero näytön lukeman ja todellisen lämpötilan välillä voi kasvaa huomaamatta.
Kokenut keraamikko ei luota pelkkään näyttöön vaan laittaa polttoon Seger- tai Orton-kartiot, jotka kertovat todellisen lämpökuorman. Tällä on väliä varsinkin silloin, kun uuni on käytetty ja ostettu esimerkiksi kansalaisopiston tai toisen harrastajan kautta. Uunin asetuksista ja vastusten kunnosta kerrotaan lisää artikkelissa keramiikan poltosta sähkö- ja kaasu-uuneissa.
Lasitteen ja massan pitää myös sopia yhteen. Matalassa lämpötilassa (noin 1000-1080 °C) poltettu saviastia jää huokoiseksi, joten lasitteen halkeama päästää kosteuden runkoon. Kivitavara (noin 1200-1280 °C) sintraantuu lähes vesitiiviiksi ja antaa paremman lähtökohdan käyttöastialle. Massojen eroista lisää artikkelissa saviaineksista kivitavarasta posliiniin.
Näin teet turvallisen käyttöastian askel kerrallaan
Ammattilainen aloittaa valinnasta ennen kuin avaa ensimmäistäkään purkkia. Turvallisimmin onnistuu, kun kulkee nämä vaiheet järjestyksessä:
1. Valitse astian sisäpinnalle lasite, jonka valmistaja ilmoittaa sopivan ruoka-astiaan juuri sinun polttolämpötilassasi. Ulkopintaan voi käyttää kokeellisempia lasitteita, kunhan ne eivät ulotu suun kohdalle reunaan.
2. Levitä lasite ohjeen mukaisen paksuisena. Liian ohut kerros jää karheaksi, liian paksu valuu ja halkeilee.
3. Polta kartioiden kanssa ja tarkista, että ne ovat taipuneet oikein.
4. Tarkista valmis pinta: sen pitää olla sileä, kiiltävä tai satiininen, ilman neulanreikiä tai hiushalkeamia.
5. Tee ennen käyttöönottoa koepala ja seuraa, muuttuuko pinta.
Käytännössä moni harrastaja tekee kaksi lasitetta: luotettavan, kirkkaan tai valkoisen sisälasitteen ja ulkopuolelle näyttävämmän pinnan. Kaunis kuparinvihreä tai ruosteenruskea saa silloin näkyä ilman, että aamukahvi tai tomaattikastike koskaan koskee siihen. Lasitteiden sävytyksestä ja kerrostamisesta kerrotaan artikkelissa lasitteiden sävytyksestä ja käytöstä keramiikassa.
Yleisimmät virheet lasitettujen ruoka-astioiden teossa
Lasitteiden sekoittaminen tai kerrostaminen kokeilematta. Kaksi erikseen turvallista lasitetta voi muuttua päällekkäin valutettuna juoksevaksi ja huonosti sitoutuneeksi pinnaksi. Kerrostettu pinta pitää testata uutena lasitteena.
Hiushalkeamien sivuuttaminen. Ohut verkko, jota kutsutaan krakeleeraukseksi, voi näyttää koristeelliselta. Käyttöastiassa se kuitenkin päästää kosteutta ja bakteereita runkoon, varsinkin huokoisessa saviastiassa. Krakeleerattu raku-kulho on koriste, ei salaattikulho.
Sitruunatestiin luottaminen todisteena. Sitruunaviipale tai etikka pinnalla yön yli on hyödyllinen karkea seula: jos väri muuttuu, lasite ei kelpaa. Muuttumaton pinta ei silti todista, ettei metalleja liukene. Ainoa varma tieto saadaan laboratorioanalyysillä.
Myyntiin tehtävät astiat ja suomalainen käytäntö
Kun astioita myydään joulumyyjäisissä, Kädentaidot-messuilla Tampereella tai Taito-puodin hyllyllä, kyse on elintarvikekontaktimateriaalista. Silloin tekijän pitää pystyä osoittamaan, että tuote on turvallinen. Pienyrittäjän kannattaa selvittää oman kunnan elintarvikevalvonnasta, millainen ilmoitus ja dokumentointi vaaditaan. Akkreditoidun laboratorion liukoisuustesti maksaa näytteeltä tyypillisesti kymmeniä tai satoja euroja, ja testi kannattaa uusia, kun lasite tai polttotapa muuttuu.
Harrastajalle, joka tekee astioita vain omaan käyttöön tai lahjaksi, laboratoriotesti on harvoin pakollinen. Valmistajan tiedot, oikea poltto ja huolellinen tarkistus vievät kuitenkin pitkälle. Monet Taito-keskusten keramiikkakurssit opettavat juuri tätä: kurssiuunissa käytetään testattuja perussisälasitteita, ja kokeilut tehdään ulkopintaan.
Huomaa myös rajaus: lasitteet ja keramiikkatarvikkeet löytyvät keramiikkaan erikoistuneista käsityökaupoista ja verkkokaupoista. Askarteluliikkeiden lasten maalit ja ”keramiikkatussit” on harvoin tarkoitettu ruoka-astioihin, vaikka ne kiinnitettäisiin kotiuunissa.
UKK
Voiko itse lasitettua mukia käyttää heti polton jälkeen?
Voi, jos lasite on ilmoitettu ruoka-astiaan sopivaksi, se on poltettu oikeassa lämpötilassa ja pinta on sileä ja ehjä. Ensimmäisten viikkojen aikana kannattaa seurata, muuttuuko sävy tai kiilto happamien juomien kanssa.
Kestääkö itse tehty astia astianpesukonetta?
Hyvin sulanut kivitavaralasite kestää yleensä konepesun. Matalassa lämpötilassa poltetut saviastiat ja metallinhohtoiset pinnat kannattaa pestä käsin, koska voimakas pesuaine ja kuumuus kuluttavat pintaa vuosien mittaan.
Ovatko vanhat kirpputorilta löytyneet keramiikka-astiat turvallisia?
Ei välttämättä. Ennen 1980-lukua tehdyissä ja ulkomailta matkamuistoiksi tuoduissa astioissa on käytetty lyijylasitteita. Epävarmat astiat sopivat koristeiksi tai kuivien tavaroiden säilytykseen.
Turvallinen käyttöastia syntyy valinnoista ennen polttoa
Elintarviketurvallisuus ei ole lasitepurkin ominaisuus. Se syntyy lasitteen, massan, levityksen ja polton yhteistuloksena. Pimeinä syys- ja talvi-iltoina, kun keramiikkapajoilla on vilkkainta, kannattaa tehdä muutama testilaatta jokaisesta uudesta yhdistelmästä ennen kuin lasittaa koko sarjan lahjamukeja. Sisälle luotettava ja testattu lasite ja ulkopinnalle vapaa luovuus: tällä periaatteella astia on sekä kaunis että turvallinen käyttää.