Oikea sivellin ratkaisee maalauksen jäljen yllättävän paljon, ja väärä valinta voi pilata hyvänkin värin. Siveltimien valinta ja hoito akryyli-, öljy- ja vesivärityössä mietityttää erityisesti aloittelijaa, joka seisoo käsityökaupan hyllyn edessä kymmenien muotojen, kokojen ja karvalaatujen keskellä. Tästä artikkelista selviää, millainen sivellin sopii kuhunkin maalaustekniikkaan, mihin rahat kannattaa käyttää ja miten siveltimet pysyvät käyttökunnossa vuosia.
Hyvin hoidettu laatusivellin kestää ahkerassa käytössä 5-10 vuotta. Huonosti pesty halpasivellin voi mennä käyttökelvottomaksi yhden illan aikana.
Karvalaatu ratkaisee enemmän kuin hinta
Siveltimen tärkein ominaisuus on karvan laatu. Maalaustarvikkeissa käytetään kolmea päätyyppiä: synteettistä karvaa, sianharjasta ja pehmeää luonnonkarvaa, kuten näätää tai oravaa.
Synteettinen karva on nailonia tai polyesteriä. Se on joustavaa, kestää kemikaaleja ja palautuu muotoonsa nopeasti. Sianharjas on jäykkää ja halkeilevakärkistä, joten se kuljettaa paksua väriä tehokkaasti. Näätä (kolinsky) ja orava ovat pehmeitä ja imevät paljon vettä, ja juuri siksi niitä käytetään vesiväreissä.
Karvan pituus ja kärjen muoto vaikuttavat yhtä paljon kuin materiaali. Pyöreä sivellin piirtää viivaa ja yksityiskohtia, lattea sivellin vetää tasaisia pintoja ja suoria reunoja, ja kissankieli eli filbert yhdistää molemmat. Viuhkasivellin on erikoistyökalu ruohikoihin, puiden lehvästöön ja pehmeisiin liukumiin.
Siveltimet akryyliväreille
Akryyliväri kuivuu nopeasti ja on emäksistä, ja se kuluttaa luonnonkarvaa armottomasti. Siksi synteettinen sivellin on akryylimaalarin ensisijainen valinta. Kokenut maalari valitsee akryylille melko jäykän synteettisen karvan, joka jaksaa liikuttaa paksuakin väriä.
Esimerkiksi da Vincin ja Princetonin synteettisarjoja löytyy monen suomalaisen taidetarvikeliikkeen hyllystä, ja ne maksavat tyypillisesti 4-15 € kappaleelta koosta riippuen. Aloitussarjaksi riittää kolme sivellintä: lattea 12-14 mm pohjiin, kissankieli noin 8 mm ja pyöreä nro 2-4 yksityiskohtiin.
Värin koostumuksellakin on väliä. Nestemäinen akryyli toimii pehmeämmällä siveltimellä, kun taas paksu heavy body -väri vaatii jäykän karvan. Lisää värien ominaisuuksista kertoo artikkeli akryylivärien valinnasta ja pigmenttitasoista.
Öljyvärisiveltimet – harjas vai synteetti
Öljyvärimaalauksen perinteinen työkalu on sianharjassivellin. Sen jäykkyys sopii paksuun impasto-tekniikkaan ja karkean pellavakankaan pintaan. Hyvän harjassiveltimen tunnistaa siitä, että karvojen luonnolliset kärjet osoittavat sisäänpäin ja muodostavat tiiviin, kaartuvan pään.
Ohuisiin lasuureihin ja hienoihin yksityiskohtiin harjas on liian karkea. Silloin ammattilainen vaihtaa pehmeään synteettiseen tai näädänkarvaan. Moni öljymaalari käyttää samassa maalauksessa sekä harjasta pohjamaalaukseen että pehmeää sivellintä viimeistelyyn. Tekniikasta lisää artikkelissa öljyväreistä pohjustetulle kankaalle.
Harjassiveltimen hinta on kohtuullinen, sillä laadukas kappale maksaa yleensä 5-20 €. Koska öljyväri kuivuu hitaasti, sivellin säilyy työpäivän aikana paremmin kuin akryylissä.
Vesivärisiveltimet ja kalliin näädän todellinen arvo
Vesivärityössä sivellin on maalarin tärkein työkalu. Hyvä vesivärisivellin imee runsaasti vettä, luovuttaa sitä tasaisesti ja muodostaa märkänä terävän kärjen. Kolinsky-näätä on tunnetusti paras, mutta myös kallein: pyöreä koko 6 maksaa esimerkiksi Escodalta tai Winsor & Newtonin Series 7 -sarjasta helposti 40-100 €.
Oravankarvasta tehdyt mop-siveltimet ovat erinomaisia märkää märälle -tekniikkaan ja laajoihin taivaspintoihin. Ne eivät kuitenkaan pidä kärkeä yhtä hyvin kuin näätä.
Yleinen myytti on, että vesivärien aloittaminen vaatii näädänkarvasiveltimen. Laadukkaat synteettiset sekoitteet, kuten Escodan Versatil tai da Vincin Casaneo, jäljittelevät luonnonkarvan imukykyä yllättävän hyvin, ja niiden hinta on 8-25 €. Aloittelija ei useimmiten erota näitä näädästä, ja synteettinen kestää huolimatonta käsittelyä paremmin. Kalliin näädän hankinta kannattaa vasta, kun tekniikka on jo hallussa. Paperin ja pigmenttien valinnasta kertoo artikkeli akvarelliväreistä ja niiden käytöstä.
Siveltimien hoito käytön jälkeen
Hoito ratkaisee siveltimen iän. Pesutapa riippuu käytetystä väristä:
Akryyli: Siveltimet huuhdellaan haalealla vedellä heti käytön jälkeen, ei vasta illan päätteeksi. Tämän jälkeen karvat pestään mietolla saippualla, esimerkiksi suopalla tai erillisellä sivellinsaippualla, kunnes vaahto on valkoista.
Öljy: Ylimääräinen väri pyyhitään talouspaperiin, minkä jälkeen sivellin huuhdellaan hajuttomassa tärpätissä tai lakkabensiinissä. Lopuksi se pestään saippualla ja vedellä. Liuottimen jäänteet kuivattavat karvaa, jos pesu jää tähän vaiheeseen.
Vesiväri: Puhdas vesi riittää usein. Saippuaa käytetään harvoin, koska se kuivattaa luonnonkarvaa.
Pesun jälkeen kärki muotoillaan sormin ja sivellin kuivataan vaakatasossa tai karvat alaspäin. Pystyssä kuivuessaan vesi valuu kärkiholkkiin, liima pehmenee ja karvat alkavat irrota.
Mitä välttää – yleisimmät virheet
Ensimmäinen virhe on jättää sivellin seisomaan vesilasiin karvat pohjaa vasten. Kärki taipuu pysyvästi jo muutamassa tunnissa, eikä hienoon viivaan pystyvää kärkeä saa enää takaisin.
Toinen virhe on kastaa sivellin väriin holkkia myöten. Akryyli kuivuu holkin sisällä, levittää karvat viuhkaksi eikä irtoa pesemällä. Väriä otetaan korkeintaan kahteen kolmasosaan karvojen pituudesta.
Kolmas virhe on käyttää vesivärien näätäsivellintä akryyliin. Yksi iltapäivä voi pilata 60 euron siveltimen. Moni maalari merkitsee siveltimensä teipillä tai värillisellä varrella, jotta ne eivät mene sekaisin.
Poikkeuksia ja rajatapauksia
Siveltimien koot eivät ole standardoituja. Yhden valmistajan nro 6 voi olla toisen nro 8, joten kokoa kannattaa verrata millimetreissä ja mieluiten käsityökaupassa paikan päällä. Erikoistuneissa taidetarvikeliikkeissä esimerkiksi Helsingissä, Tampereella ja Turussa myyjä antaa usein kokeilla kuivaa sivellintä vesilasissa ennen ostoa.
Kaikki tekniikat eivät myöskään vaadi uusia siveltimiä. Kuivasivellintekniikkaan, tekstuureihin ja tuunausprojekteihin kelpaavat hyvin vanhat, harottavat siveltimet, joita ei kannata heittää pois. Tämä sopii kestävän käsityöharrastuksen ajatukseen.
Kangasmaalaukseen ja tekstiilien koristeluun liittyvät erikoissiveltimet löytyvät usein kangaskaupoista. Käsityökaupan maalaustarvikevalikoima painottuu taidemaalaukseen.
UKK
Voiko samaa sivellintä käyttää akryyli- ja öljyväreille?
Synteettistä sivellintä voi teknisesti käyttää molemmille, mutta se ei ole suositeltavaa. Öljyn jäänteet hylkivät vesiohenteista akryyliä, mikä heikentää jälkeä. Erilliset siveltimet maksavat vain muutaman euron lisää.
Kuinka monta sivellintä aloittelija tarvitsee?
Kolme tai neljä riittää: lattea, kissankieli ja kaksi pyöreää eri kokoa. Laaja 20 siveltimen setti 15 eurolla sisältää yleensä heikkolaatuisia kappaleita, joista käyttöön jää vain muutama.
Miten kuivunut akryyli saadaan pois siveltimestä?
Lievissä tapauksissa auttaa liottaminen sivellinpuhdistimessa, kuten Winsor & Newtonin Brush Cleanerissa, tai lämpimässä saippuavedessä. Holkin sisään kovettunutta väriä ei yleensä saa kokonaan pois, ja tällainen sivellin kannattaa siirtää tekstuurityökäyttöön.
Laatu ennen määrää
Kolme hyvää, oikeaan väriin valittua ja huolellisesti pestyä sivellintä vie maalaamista eteenpäin enemmän kuin kymmenen satunnaista. Pimeinä syys- ja talvi-iltoina, kun maalausharrastus Suomessa vilkastuu, kannattaa ottaa tavaksi pestä siveltimet heti maalaamisen jälkeen. Taito-keskusten maalauskursseilla tämä opetetaan yleensä ensimmäisellä kerralla, koska tottumus säästää rahaa vuosien ajan.