Lipeän käsittely on se saippuanvalmistuksen vaihe, joka jännittää aloittelijaa eniten, ja syystä. Natriumhydroksidi eli lipeä on syövyttävä emäs, joka voi aiheuttaa iholle syvän kemiallisen palovamman ja silmiin pysyvän vaurion. Kun lipeän käsittely on harjoiteltu oikeaan järjestykseen ja varusteet ovat valmiina, cold process -saippuan teko on yhtä hallittua kuin leipominen. Tässä artikkelissa käydään läpi suojavarusteet, astiat, liuoksen sekoittaminen, ensiapu ja säilytys niin, että ensimmäinen saippuaerä onnistuu ilman vaaratilanteita.
Miksi lipeä vaatii erityistä huolellisuutta
Saippua syntyy, kun rasva ja lipeä reagoivat keskenään. Kemiallista reaktiota kutsutaan saippuoitumiseksi. Ilman lipeää ei synny aitoa saippuaa, joten sen käsittelyä ei voi kiertää, jos haluaa tehdä saippuan alusta asti itse. Tekniikasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa cold process -saippuan valmistuksesta.
Kiinteä lipeä on rakeita tai hiutaleita, jotka imevät kosteutta ilmasta. Kun lipeä liuotetaan veteen, liuos kuumenee nopeasti 80-90 asteeseen ja muutaman ensimmäisen minuutin ajan siitä nousee pistävää höyryä. Juuri nämä kaksi asiaa, lämpö ja höyry, aiheuttavat valtaosan kotisaippuoijien läheltä piti -tilanteista.
Suojavarusteet ennen kuin purkki avataan
Kokenut saippuantekijä pukee varusteet päälle ennen kuin lipeäpurkin kansi aukeaa, ei vasta punnituksen jälkeen. Varusteet maksavat yhteensä noin 20-40 €, ja ne kestävät vuosia:
- Sivusuojatut suojalasit (5-15 €). Tavalliset silmälasit eivät suojaa sivulta tulevilta roiskeilta.
- Nitriilikäsineet. Ohuet vinyylikäsineet repeävät helposti, ja lateksi ei kestä emästä yhtä hyvin.
- Pitkähihainen paita ja pitkät housut. Paljas ranne käsineen ja hihan välissä on klassinen roiskeiden osumakohta.
- Umpinaiset kengät. Lattialle pudonneet rakeet huomaa usein vasta, kun ne polttavat jalkapohjaa.
- Hyvä tuuletus, esimerkiksi liesituuletin täysillä tai avoin ikkuna.
Hengityssuojain ei ole pakollinen, jos liuoksen sekoittaa ulkona tai liesituulettimen alla ja pitää kasvot kaukana kulhosta. Pienessä kylpyhuoneessa ilman koneellista ilmanvaihtoa tilanne on toinen. Suomen talvessa moni sekoittaa liuoksen parvekkeella tai avoimen ikkunan edessä, mikä toimii hyvin, kunhan astia ei ole tuulen kaatumisvaarassa.
Oikeat astiat ja välineet lipeäliuokselle
Lipeäliuokselle sopivat PP5-merkityt polypropeenimuoviastiat ja ruostumaton teräs. Tarkista muoviastian pohjasta kierrätysmerkintä. Kulho, jossa on numero 5 ja PP, kestää kuuman emäksen.
Alumiini on ehdoton ei. Lipeä syövyttää alumiinia, ja reaktiossa vapautuu vetykaasua ja lisää lämpöä. Myös vanhat emaliastiat, joissa on halkeamia, kannattaa jättää kaappiin. Lasia ei suositella, koska lämpöshokki voi rikkoa sen ja emäs syövyttää lasipintaa ajan mittaan himmeäksi ja hauraaksi.
Pidä saippuavälineet erillään keittiövälineistä. Merkitse kulhot, sauvasekoitin ja lastat esimerkiksi tussilla, ja säilytä ne omassa laatikossaan. Järjestelyihin löytyy vinkkejä artikkelista käsityöharrastuksen säilytyksestä kotona. Tarvitset myös digitaalisen vaa’an, joka näyttää grammat (10-25 €). Lipeä punnitaan aina, sitä ei koskaan mitata tilavuuden mukaan.
Lipeän käsittely vaihe vaiheelta
Ennen kuin mitään sekoitetaan, resepti ajetaan saippualaskurin läpi, esimerkiksi ilmaisen SoapCalcin. Laskuri kertoo tarkan lipeämäärän käytetyille öljyille. Tavallinen ylirasvoitus on 5 %, jolloin osa rasvasta jää saippuoitumatta ja saippua on iholle mieto.
Ammattilainen etenee aina samassa järjestyksessä. Ensin varusteet päälle ja lapset sekä lemmikit pois työtilasta. Sitten vesi punnitaan kulhoon, tyypillisesti 2-2,5 kertaa lipeän painon verran. Lipeä punnitaan erilliseen kuivaan astiaan.
Seuraavaksi tulee tärkein sääntö: lipeä kaadetaan veteen, ei koskaan vettä lipeään. Jos vettä kaataa kuivan lipeän päälle, pieni vesimäärä kuumenee hetkessä äärimmilleen ja voi kiehua roiskeena ulos kulhosta. Lipeä kaadetaan rauhallisesti ja sekoitetaan samalla ruostumattomalla lusikalla, kunnes rakeet ovat liuenneet.
Höyryä ei hengitetä. Käännä kasvot sivuun ensimmäiseksi minuutiksi. Kun liuos on kirkas, se jätetään jäähtymään turvalliseen paikkaan, esimerkiksi tiskialtaaseen, jossa sitä ei voi kaataa vahingossa. Moni harrastaja liimaa kulhoon lapun ”LIPEÄ – ÄLÄ KOSKE”, ja se on hyvä tapa etenkin lapsiperheessä.
Kun liuos on jäähtynyt noin 35-45 asteeseen, se kaadetaan öljyjen joukkoon ja sekoitetaan sauvasekoittimella. Pidä sekoittimen terä pinnan alla koko ajan, jotta seos ei roisku.
Yleisimmät virheet lipeän kanssa
Ensimmäinen virhe on suojalasien riisuminen liian aikaisin. Moni pitää laseja lipeää sekoittaessaan, mutta ottaa ne pois, kun liuos kaadetaan öljyihin. Juuri silloin tuore saippuamassa on yhä voimakkaasti emäksistä ja roiskuu helposti sauvasekoittimesta.
Toinen virhe on viemärinavaajan käyttö lipeän korvikkeena. Osassa viemärinavaajista on natriumhydroksidia, mutta mukana voi olla alumiinirakeita, väriaineita ja muita lisäaineita. Saippuaan kuuluu vain puhdas, vähintään 99-prosenttinen natriumhydroksidi. Kilon pakkaus maksaa saippuatarvikkeita myyvissä liikkeissä tyypillisesti 8-15 €.
Kolmas virhe on tuoreen saippuan käsittely paljain käsin. Saippuoituminen jatkuu muotissa 24-48 tuntia, ja vasta leikattu pala voi yhä ärsyttää ihoa. Leikkaa saippua käsineet kädessä ja anna palojen kypsyä 4-6 viikkoa ennen käyttöä.
Myytti: etikka on lipeäroiskeen ensiapu
Sitkeä neuvo kuuluu, että iholle osunut lipeä neutraloidaan etikalla. Tämä on väärin. Happo ja emäs reagoivat keskenään ja tuottavat lämpöä, joka voi pahentaa vauriota, ja etikan hakemiseen kuluu arvokkaita sekunteja. Etikkaa voi käyttää työpöydän pyyhkimiseen, mutta ei iholle.
Oikea ensiapu on runsas juokseva vesi 15-30 minuutin ajan. Märät vaatteet riisutaan heti. Jos lipeää joutuu silmään, silmää huuhdellaan vähintään 15 minuuttia luomet auki ja hakeudutaan päivystykseen tai soitetaan 112. Myrkytystietokeskus neuvoo numerossa 0800 147 111. Kirjoita numero lapulle saippuatarvikelaatikon kanteen, niin sitä ei tarvitse etsiä hädissään.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että valmis käsintehty saippua sisältäisi lipeää. Oikein lasketussa ja kypsytetyssä saippuassa vapaata lipeää ei ole jäljellä, koska ylirasvoitus varmistaa, että kaikki lipeä kuluu reaktioon.
Lipeän säilytys ja hävittäminen
Lipeä säilytetään alkuperäisessä, tiiviisti suljetussa pakkauksessa ja selvästi merkittynä. Kosteus paakkuuttaa rakeet, joten purkkia ei jätetä auki kosteaan kellariin tai saunan lähelle. Paikan pitää olla lasten ulottumattomissa, mieluiten lukittavassa kaapissa, eikä missään nimessä ruokatarvikkeiden vieressä.
Ylimääräistä lipeää ei kaadeta viemäriin eikä sekajätteeseen. Se toimitetaan vaarallisen jätteen keräykseen, jota löytyy useimpien kuntien jäteasemilta. Liuoksen jämät ja välineet huuhdellaan runsaalla vedellä.
Jos lipeän käsittely tuntuu liian riskialttiilta esimerkiksi pienten lasten vuoksi, melt and pour -tekniikka on hyvä vaihtoehto. Valmis saippuamassa on jo saippuoitu tehtaalla, joten kotona sitä vain sulatetaan, värjätään ja tuoksutetaan.
UKK
Voiko lipeäliuoksen tehdä etukäteen?
Voi. Liuos säilyy tiiviisti suljetussa PP5-astiassa useita päiviä, kunhan astia on selvästi merkitty ja lasten ulottumattomissa. Moni tekee liuoksen illalla ja saippuan seuraavana päivänä.
Saako lipeän liuottaa maitoon tai kahviin?
Saa, mutta maito kannattaa pakastaa ensin jääkuutioiksi. Lämpö polttaa maidon sokerit ruskeiksi ja haiseviksi, joten lipeä lisätään hitaasti pakastettuun maitoon kylmävesihauteessa.
Mistä tietää, että valmis saippua on turvallista käyttää?
Kun resepti on laskettu laskurilla ja saippua on kypsynyt 4-6 viikkoa, se on käyttövalmis. pH-liuskalla mitattuna valmiin saippuan arvo on yleensä 9-10.
Rutiini tekee turvalliseksi
Lipeä ei ole vaarallinen, kun sitä käsitellään joka kerta samalla tavalla: varusteet päälle ensin, lipeä veteen, liuos turvaan jäähtymään ja vesi lähellä. Pimeinä talvi-iltoina saippuanvalmistus on mukava harrastus, ja itse tehty saippua on perinteinen joululahja. Kun rutiini on kunnossa, keskittyminen siirtyy tuoksuihin, väreihin ja muotteihin.